Raamattu ja usko

Emme voi hylätä lakia tai korostaa usko ja pelkkä raamattu

koko asiayhteys pitää ottaa huomioon
Room: 3:21-31

Katolisessa (ja laajemminkin historiallisessa kristillisessä) ajattelussa usko ei ole pelkkä mielen asenne, vaan dynaaminen realiteetti, joka vaikuttaa koko ihmiseen ja synnyttää hengellisen elämän hedelmiä. Trenton kirkolliskokous on määritellyt, että vanhurskautuminen perustuu Jumalan armoon ja uskoon, mutta uskon on määrä aktivoitua myös vapaasta tahdosta nouseviin konkreettisiin tekoihin. Raamatussa (esim. Jaak. 2:17) ilmaistaan selvästi, ettei pelkkä “teoriassa” tunnustettu usko riitä, vaan sen seurauksena on aina myös harmoninen yhteys hyviin tekoihin.

Ajatus siitä, että kristityn tulisi unohtaa hyvät teot ja “vain uskoa” erillisenä asiana, on harhaanjohtava. Jos usko todella on Jumalasta, se muokkaa ihmisen tahtoa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä, mikä juuri ilmenee hyvissä teoissa. Toisin sanoen, pelkkä “uskon tunnustaminen” ilman sen toteuttamaa vaikutusta ei ole kristillisen tradition mukaan varsinainen elävä usko. Toki usko on lahja, jonka varassa kaikki lepää, mutta juuri tämä lahja kutsuu meitä konkreettisiin armontäyteisiin tekoihin.